Hups! Että melkein kolme kuukautta edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan?! Kuinkas näin on päässyt käymään... :O No, niin mieltä rauhoittavaa ja ihanaa kuin neulominenkin onkin, lienee omalla kohdallani niin, että jo ennen neulomiseen ryhtymistä tulee mielen olla tietyllä tavalla seesteinen. Vaikkei mistään haasteellisesta työstä olisikaan kyse, täytyy kyetä keskittämään ajatuksensa, ettei aivan sutta synny.
Bloggaustauon aikana ja hieman sitä ennenkin, on tapahtunut kaikenlaista. (Käsityöblogi syrjähtää nyt hetkeksi joksikin aivan muuksi, jos sallinnette... :D ) Parisuhde on päättynyt muuttuen kaveruudeksi. Minä ja maallinen omaisuuteni on ahtautunut yksiöön, eikä lopputulos ole vieläkään kovin hallittu. Olisin kamoillani kyennyt täyttämään selvästi enemmänkin kuin 28 neliötä. Tuttavuus erään toisen henkilön kanssa on taas syventynyt aivan uudenlaiseen suuntaan. Ja ensi viikolla siirryn kokoaikaisesti työelämään, mikä ei tosin tarkoita sitä, että tutkinto olisi vielä plakkarissa, valmistuminen kun koittanee syksyllä. Eli sen verran muutosta on tapahtunut, ettei käsitöiden ääreen ole kyennyt asettumaan.
Neuletapaamisetkin ovat jääneet turhan monta kertaa väliin. Ensi kerrallakin olen valitettavasti töissä, mutta toukokuun jälkimmäiseen tapaamiseen TÄYTYY ennättää. :)
Seuraavan bloggauksen ajankohta kertoneekin varmaan hyvin, kuinka opin aikataulujani hallitsemaan, kun työ lohkaisee viikosta vähintään 37 tuntia ja elämä jakaantuu kolmelle paikkakunnalle. Löytääkö Kadonneen puikon metsästäjä aikaa seesteisille käsityötuokioille? ;)
