KIINNI JÄIT

Koska luet tätä tekstiä,niin se tarkoittaa,että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat , kunhan vain teet sen.Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Minä löysin tämän Usvan käsityöblogista.


...eli pitkän tauon jälkeen olen alkanut lueskella jälleen blogeja. Muistin kätköistä sain kaivettua Blogilistan salasanan, ja sitä kautta löysin tieni pitkästä aikaa vanhojen suosikkien äärelle... Myös uusia tuttavuuksia on löytynyt.

Blogit ovat parhaimmillaan kyllä todella hyvää viihdettä, ja hienojen kuvien äärellä lähes kuolaa. Makuasioista on kuitenkin blogeissakin kyse, eli vaikka aihepiiri olisikin mielenkiintoinen, voi esimerkiksi sivun värimaailma, tai tapa kirjoittaa olla sellainen, ettei blogista tule suosikkia. Mutta miten oiva tapa välittää ideoita ja vinkkejä! Millaista onkaan ollut aika ennen blogeja...? ;P Bloggausintoa kaikille! :D

Hei taas!

Neulominen ja virkkaaminen on ollut edelleen jäissä. Sen sijaan viime kuukausina on tullut askarreltua. Omasta kullasta tuli nimittäin viime lauantaina vihitty aviomies, ja mitä muuta siviilisäädyn muutoksesta voi seurata kuin askartelua tms. puuhastelua. ;)

Eniten hommaa seurasi kutsukorttien teosta. Visiot olivat selvät, mutta kun ryhdyin toteutukseen pitkälti yksin, kuluikin työtunteja yllättävän paljon. :O Kutsujen jälkeen aloin pähkäillä kattauksia, sekä jossain vaiheessa paikkajärjestyksiä. Kattausasiaan sain oivallusta ehkä hieman painajaismaisesta unesta, ja paikkakortit sittemmin unohdettiin. Ja kappas, vieraat osasivat istuutua ihan itsekin pöytiin ja taisivat löytää jopa mieleistä seuraa. :D Ompelutöitäkin oli tarkoitus harjoittaa, mutta ihan yllättäen ja pyytämättä äitini otti kaitaliinojen saumojen ompelun tehtäväkseen.


Nyt olen selannut useampaan otteeseen tietokoneelta juhlissa otettuja valokuvia, eikä vaihtoehtoja ole... Ryhdyn skräppäämään! :D

P.S. Häävalmistelujen tiimellyksessä päädyin ostamaan myös ensimmäisen kerran helmiä... ;)

Täällä ollaan!

Työelämä imaisi minut siis mukaansa toukokuussa, minkä myötä käsityöt ja blogitkin ovat jääneet paitsioon. Lankojen sijasta hiplaan omaa kultaa. ;) Jos vain aikataulut sallivat, on neuletapaamisissa silti mukava käydä katsomassa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Toisilla paikkakunnilla vieraillessa olen myös pyrkinyt käymään mahdollisimman monessa lankakaupassa.

Mutta kunhan saan opintojeni kirjallisen työn tehtyä ja valmistuminen koittaa, silloin puikkojen, koukkujen, ja lankapussukoiden on lupa nousta piiloistaan... :) Siihen saakka blogini elää horroksessa. Ehkä kevään korvalla sitten...?