Työelämä imaisi minut siis mukaansa toukokuussa, minkä myötä käsityöt ja blogitkin ovat jääneet paitsioon. Lankojen sijasta hiplaan omaa kultaa. ;) Jos vain aikataulut sallivat, on neuletapaamisissa silti mukava käydä katsomassa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Toisilla paikkakunnilla vieraillessa olen myös pyrkinyt käymään mahdollisimman monessa lankakaupassa.
Mutta kunhan saan opintojeni kirjallisen työn tehtyä ja valmistuminen koittaa, silloin puikkojen, koukkujen, ja lankapussukoiden on lupa nousta piiloistaan... :) Siihen saakka blogini elää horroksessa. Ehkä kevään korvalla sitten...?
3 comments:
Hehe, mulla päinvastoin, oman kullan sijaan hiplailen lankoja vaan. Ku ei oo niitä kultaehdokkaita näkyny oven takana!
No tuu nyt ihmeessä ainakin neuletapaamisiin! Kysy lähtisikö kulta mukaan :D Eipä ole meidän poppoossa miehiä näkynyt...
Ihan kiva ajatus, mutta kun en osaa neuloa
Post a Comment