Hahtuvaan hurahtanut

Lokakuu ja uuden perheenjäsenen oletettu saapumisajankohta lähestyvät. Suunnitelmissa on pyrkiä käyttämään ainakin jossain määrin kestovaippoja, eihän äitiyspakkauskaan enää kertakäyttöisiä sisällä. Erinäisiltä kestovaippa-aiheisilta sivuilta olen lukenut, että monella muksulla esim. harso + villahousut ovat olleet toimiva yhdistelmä. Siispä villahousujen tekoon.

Paljon kehutut Villapöpät erosivat niin paljon tiheydeltään minun aikaansaamastani neuloksesta, että homma tyssäsi joksikin aikaa. Hahtuvakin ennätti jo vaikuttaa aika haasteelliselle materiaalille katkeillessaan harjaantumattomissa käsissäni useaan kertaan. Atziinan ohjeeseen käsialani sopi sen sijaan ihan nappiin, joten lankojen päättelyä vaille ovat nyt ensimmäiset S-koon hahtuvavillahousut, ja loppusuoralla toiset, joihin laskeskelin silmukkamääriä ja senttimetrejä uusiksi tavoitellen XS- eli newborn-kokoa. Eikä se hahtuvakaan enää niin herkästi katkea. :)

Ainut mutta on se, jos lapsukainen periikin ukkinsa herkän ihon, eikä siedäkään normaalia villaa ihan ihoa vasten... Jää nähtäväksi. Varastossa on kyllä Zitron Loftiakin, joka on ainakin itselleni toiminut hyvin pipon lankana.

Miehen suusta

Käydessämme lähikaupungissa ilmaantui yllättäen asiaa myös rautakauppaan. Tarvittavat tavarat noutovarastosta haettuamme, huokaili mies poispäin suunnatessamme sen kaiken kivan/mielenkiintoisen perään, mitä siellä olisikaan ollut... "Että vähän sama tilanne kuin sinulla lankakaupassa." :D Erittäin osuva huomio. Vaatekaupoissa eteen tulee myös ikäviä hetkiä, kun esim. sovitettavat housut kinnaavat jo puolivälissä reittä, mutta lankakaupoissa on aina kivaa, vaikkei mitään ostaisikaan. :)

Blogieläin

Joskus vuosi sitten jäin pihalle seisoskelemaan hetkeksi ja "juttelemaan" kulkukissan kanssa, jonka olin nähnyt liikkumassa pihassamme kerran aikaisemmin. Kissa oli vaikuttanut aika aralle, mutta tovin naukumisen ja kiertelemisen jälkeen antautui silitettäväksi ja puski minua oikein urakalla. Myöhemmin illalla menin pihalle käymään, ja palatessani sisälle tuli taloon myös tämä kissa, jäädäkseen. (Ja kyse oli aidosti kissan päätöksestä, mistään houkuttelusta ei ollut kyse.) Eikä kauaa ollut mennyt siitä, kun totesin miehelle, kuinka mukava olisi saada kissa tähän taloon... Kissa on lisäksi minulle kerrotun mukaan kuin kaksoisolento, ulkoisesti ja lähes luonteeltaankin, talon edellisen, jo edesmenneen lemmikin kanssa.

Koska käsityöt ovat olleet pitkään jäissä, en ole tullut tehneeksi havaintoja kissa+lanka-yhdistelmästä. Nyt olen kuitenkin jo viisaampi. :) Lankakerät sopivat oikein hyvin leikkikaluiksi, ainakin puuvillalankaa on kiva mutustella, eikä kissa sylissä virkkaaminen ole mahdollista.

Projekteja pukkaa

Näin aikuiselämässä (eli säännöllisessä päivätyössä käydessä) vaaditaan ainakin minulta todellista panostamista, jotta kunnollisille harrastuksille jäisi aikaa. Illat ja viikonloput ovat valitettavan nopsia kulumaan... Netissä surffausta, niin viihdyttävää kuin se onkin, en oikein laske näihin kunnollisiin ajanvietteisiin.

Toiveita aktivoitumiselle käsityörintamalla on nyt kuitenkin enemmän kuin pitkään aikaan. Liikkeellä on jotain samaa, kuin blogimaailmassa ainakin täällä ja täällä. Eilen kävin läpi lankavarastoani ja tein lajittelua aivan uudesta näkökulmasta... ;)

Tämä vuosi tulee jäämään historiaan myös siten, että minä ja mieheni olemme ryhtyneet hurjiksi, ja rakenteilla on talo. Tällä hetkellä otan osaa lähinnä suunnitteluun (keittiö! kaakelit! olohuone! :O entäpä aikanaan piha!!!) ja tontin pällistelyyn, mutta jospa vasara ja pensselikin pysyisivät kätösessä, kunhan sen aika on.

Ja vielä infoamista. Rouviinnuttuani muutuin Huusta Sylviksi. Myös Ravelrysta minut löytää, mutta savolaisittain sylyvi:nä. Kanssakäymistä toivoisin myös livenä. Elämä keskittyy nyt Ylä-Savoon, eikä osallistuminen Kuopion neuletapaamisiin ole enää ihan vaivatonta. Surffatessani huomasin, että ainakin jossain vaiheessa tätä vuotta on yläsavolaisia neulojia kokoontunut Lapinlahdella. Kunhan seuraava ajankohta olisi tiedossa voisin minäkin paikalle saapua...

Hei taas!

Neulominen ja virkkaaminen on ollut edelleen jäissä. Sen sijaan viime kuukausina on tullut askarreltua. Omasta kullasta tuli nimittäin viime lauantaina vihitty aviomies, ja mitä muuta siviilisäädyn muutoksesta voi seurata kuin askartelua tms. puuhastelua. ;)

Eniten hommaa seurasi kutsukorttien teosta. Visiot olivat selvät, mutta kun ryhdyin toteutukseen pitkälti yksin, kuluikin työtunteja yllättävän paljon. :O Kutsujen jälkeen aloin pähkäillä kattauksia, sekä jossain vaiheessa paikkajärjestyksiä. Kattausasiaan sain oivallusta ehkä hieman painajaismaisesta unesta, ja paikkakortit sittemmin unohdettiin. Ja kappas, vieraat osasivat istuutua ihan itsekin pöytiin ja taisivat löytää jopa mieleistä seuraa. :D Ompelutöitäkin oli tarkoitus harjoittaa, mutta ihan yllättäen ja pyytämättä äitini otti kaitaliinojen saumojen ompelun tehtäväkseen.


Nyt olen selannut useampaan otteeseen tietokoneelta juhlissa otettuja valokuvia, eikä vaihtoehtoja ole... Ryhdyn skräppäämään! :D

P.S. Häävalmistelujen tiimellyksessä päädyin ostamaan myös ensimmäisen kerran helmiä... ;)

Täällä ollaan!

Työelämä imaisi minut siis mukaansa toukokuussa, minkä myötä käsityöt ja blogitkin ovat jääneet paitsioon. Lankojen sijasta hiplaan omaa kultaa. ;) Jos vain aikataulut sallivat, on neuletapaamisissa silti mukava käydä katsomassa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Toisilla paikkakunnilla vieraillessa olen myös pyrkinyt käymään mahdollisimman monessa lankakaupassa.

Mutta kunhan saan opintojeni kirjallisen työn tehtyä ja valmistuminen koittaa, silloin puikkojen, koukkujen, ja lankapussukoiden on lupa nousta piiloistaan... :) Siihen saakka blogini elää horroksessa. Ehkä kevään korvalla sitten...?

Murros

Hups! Että melkein kolme kuukautta edellisestä postauksesta on päässyt kulumaan?! Kuinkas näin on päässyt käymään... :O No, niin mieltä rauhoittavaa ja ihanaa kuin neulominenkin onkin, lienee omalla kohdallani niin, että jo ennen neulomiseen ryhtymistä tulee mielen olla tietyllä tavalla seesteinen. Vaikkei mistään haasteellisesta työstä olisikaan kyse, täytyy kyetä keskittämään ajatuksensa, ettei aivan sutta synny.

Bloggaustauon aikana ja hieman sitä ennenkin, on tapahtunut kaikenlaista. (Käsityöblogi syrjähtää nyt hetkeksi joksikin aivan muuksi, jos sallinnette... :D ) Parisuhde on päättynyt muuttuen kaveruudeksi. Minä ja maallinen omaisuuteni on ahtautunut yksiöön, eikä lopputulos ole vieläkään kovin hallittu. Olisin kamoillani kyennyt täyttämään selvästi enemmänkin kuin 28 neliötä. Tuttavuus erään toisen henkilön kanssa on taas syventynyt aivan uudenlaiseen suuntaan. Ja ensi viikolla siirryn kokoaikaisesti työelämään, mikä ei tosin tarkoita sitä, että tutkinto olisi vielä plakkarissa, valmistuminen kun koittanee syksyllä. Eli sen verran muutosta on tapahtunut, ettei käsitöiden ääreen ole kyennyt asettumaan.

Neuletapaamisetkin ovat jääneet turhan monta kertaa väliin. Ensi kerrallakin olen valitettavasti töissä, mutta toukokuun jälkimmäiseen tapaamiseen TÄYTYY ennättää. :)

Seuraavan bloggauksen ajankohta kertoneekin varmaan hyvin, kuinka opin aikataulujani hallitsemaan, kun työ lohkaisee viikosta vähintään 37 tuntia ja elämä jakaantuu kolmelle paikkakunnalle. Löytääkö Kadonneen puikon metsästäjä aikaa seesteisille käsityötuokioille? ;)