Vielä vähäsen...

Hyvä neuleohje on hyvän kirjan kaltainen, kesken olevaa ei malttaisi millään laskea käsistään. Vielä tämä rivi/kappale, tai ehkä vielä seuraavakin...

Myös nyt puikoilla oleva, vuosia vuoroaan odottanut Idenan Mohair Lux-lanka on kerrassaan kiehtova kauniiissa väreissään. Mohairia sisältävää lankaa en ole tainnut aiemmin neuloakaan, enkä kyllä tämän vaikeusasteen pitsineulettakaan. Päädyin aloittamaan tämän huivin, kun koulutuspäivään piti saada mukaan jotain ajanvietettä tylsempien luentojen varalle. No, hämärässä salissa jotain meni vikaan ja lounaan jälkeen piti purkaa jokunen rivi, mutta nyt ollaan taas voiton puolella. Olen oppinut myös, että käytettävissä on oltava teräväkärkiset puikot, muuten homma käy tylsäksi.

Kokopäiväisesti töissä ollessaan ahkeran perheenäidin pitäisi tietysti siivota topakasti vapaalla ollessaan, mutta toistaiseksi tiskit ynnä muut ovat odottaneet kiltisti vuoroaan, kun olen tarttunut puikkoihin...

Silmät auki!

Pihanlaitto talomme ympärillä kestänee keskivertoa pidempään. Käytettävissä oleva aika/raha ja inspiraatio ovat kohdanneet liian harvoin. Ajoittain tilanne vähän harmittaa, mutta pienin askelin edistytään. Lapset kyllä keksivät tekemistä, vaikkei varsinaista leikkipaikkaa hiekkalaatikkoineen vielä olekaan.

Vaikka piha ei olekaan valmis, ilman kasvillisuutta se ei tietenkään ole. Talomme paikalla sijaitsi aiemmin metsää, joten sieltä täältä löytyy ahomansikkaa. Talon viereen jääneen pikkumetsikön reunasta saimme viime vuonna poimia useamman desilitran verran noita herkullisia marjoja. Viime kesänä löysin pihaltamme myös mesimarjakasvustoja.

 Ostettuja kesäkukkia ei pihallamme vielä ole, mutta pienen pieni bonus viime kesältä. ;)

 

 Tältäkin pihalta löytyy siis ihasteltavaa, kun vain osaa olla tarkkana.

 

 

Oi Ravelry!

Se taisi olla marraskuinen ilta vuonna 2008, kun minulle eräässä neuletapaamisessa vinkattiin Ravelrysta. Ilmeisen kiinnostava oli kuvaus, sillä jo saman kuun aikana pyrin jäseneksi.

Siitä se sitten lähti maailma avartumaan ihan uudella tavalla. Ravelryn avulla olen oppinut ymmärtämään lankojen paksuuserot aiempaa paremmin ja tutustunut uusiin ihmisiin. Elämän rajallisuuskin on tullut tiedostettua, koska eihän sitä kaikkia hienoja malleja ehdi millään itse toteuttamaan. Ravelryn kautta päädyin neuleretriittiin, jossa tulin kokeilleeksi kehräämistä.

Tätäkään neuletta ei olisi syntynyt ilman Ravelrya. Ohje on sieltä löydetty, ja osa langoista itse värttinällä kehrätty. Melkein voi jo pohdiskella, että kuinka sitä ennen osasi mitään tehdä, kun ei ollut Ravelrya loputtomine ideoineen. ;)

Täällä taas!

Niin yksittäisten ihmisten kuin erinäisten organisaatioidenkin pitäisi osata priorisoida. Edellisen blogikirjoitukseni jälkeen yritin priorisoida asioita elämässäni, jolloin blogin kirjoittaminen jäi taka-alalle ja tauolle. Nyt kirjoittamista olisi mahdollisuus taas jatkaa.

Miksi sitten jatkaa? Vastasin äskettäin neulebloggaajille tarkoitettuun kyselyyn. En kykene enää oikein muistamaan, miksi oman blogini perustin. Kuluneen tauon aikana perheemme rakensi omakotitalon ja sinä aikana tuli tehtyä erilaisten pohdintojen jälkeen lukuisia valintoja. Nyt työn alla on piha, joten pohdiskelua ja valintoja riittää edelleen. Jos blogikirjoituksissani pystyn antamaan hyödyllisen vinkin jollekin toiselle, lienee blogissani silloin jotain ideaa. Siispä kokeillaan!

Projekteja piisaa

Hahtuvat on ihania. Niin ihania, etten malttanut odottaa joskus lähiviikkoina tulevaa täydennystä paikalliseen liikkeeseen, vaan tilasin itse suoraan Pirtin kehräämöstä. Päällimmäisinä on hieman huokeampia tarjoushahtuvia, joiden alla sitten tavallisesti hinnoiteltuja.























Jokunen viikko sitten automatkalle ajanvietettä haaliessa nappasin mukaan nutun alun ja seuraavan lankakerän sen kummemmin yksityiskohtia katsomatta.






















Neljästä Wool-kerästä yksi olikin sitten eri värjäyserää, eikä sävyeroa voinut olla huomaamatta, vieläpä kun kyse oli toisesta etukappaleesta... Tovin pohdittuani ryhdyin purkutöihin, ja nyt lopputulema on mielestäni selvästi parempi. Olen pyrkinyt tarkistamaan värjäyserät aina lankaostoksia tehdessäni, mutta ehkä silloin ammoin viimeisiä merino-Wooleja kaupan hyllystä kaivellessa ei ollut vara valita... Tarkoituksena on tehdä nutun lisäksi myssy, joten varsinaista ongelmaa värjäyserien suhteen ei kuitenkaan pitäisi tulla.

Ompelutöitäkin on suunnitteilla jokunen. Ompelukone pääsi töihin jo muutama viikko sitten, kun miehen housun lahkeet kaipasivat lyhennystä. Sekin oli yllättävän jännä askare pitkän ompelukoneen käyttötauon jälkeen. :D Kankaita tulevia projekteja varten hankin käydessäni Kuopiossa, mutta tarvittavan kaksoisneulan verran ajattelin tukea iisalmelaisliikettä. Iisalmelaisliikkeessä todettiin, että ei löydy kaksoisneulaa. Olin hetken hiljaa odottaen kysymystä, että tilattaisiinkos kaksoisneulaa, mutta sellaista ei kuulunut. Ilmeisesti kaksoisneuloja menee sitten niin vähän, ettei niinkään pieniä esineitä kannata varastoissaan pitää, vaikka ompelukoneliike kyseessä onkin. Hämmentävää. :S

Löytöjä

Asuinpaikkanamme on maatila, jonka pihapiirissä on jos jonkinlaista rakennusta. Yhden aitan sisältä löytyy sekalaisen romppeen joukosta tällainenkin.


Rukin kyljessä on haalistunut paperinpala, joka osin on yhä luettavissa. Erottuneiden tekstinpätkien ja googlettamisen perusteella rukki on ilmeisesti vammalalaisen Kiikan kehruurukkitehtaan ja Aaro Kaukosen tuotantoa. En ole toistaiseksi kokenut mitään intohimoja kehräämistä kohtaan, joten rukki jatkaa horrostaan aitassa. Hienolta tuntuisi kieltämättä tuollaista kapinetta käyttää, joskin jonkin verran entisöintiäkin joutuisi tekemään, ennen kuin kehruu olisi mahdollista.

Hahtuvaan hurahtanut

Lokakuu ja uuden perheenjäsenen oletettu saapumisajankohta lähestyvät. Suunnitelmissa on pyrkiä käyttämään ainakin jossain määrin kestovaippoja, eihän äitiyspakkauskaan enää kertakäyttöisiä sisällä. Erinäisiltä kestovaippa-aiheisilta sivuilta olen lukenut, että monella muksulla esim. harso + villahousut ovat olleet toimiva yhdistelmä. Siispä villahousujen tekoon.

Paljon kehutut Villapöpät erosivat niin paljon tiheydeltään minun aikaansaamastani neuloksesta, että homma tyssäsi joksikin aikaa. Hahtuvakin ennätti jo vaikuttaa aika haasteelliselle materiaalille katkeillessaan harjaantumattomissa käsissäni useaan kertaan. Atziinan ohjeeseen käsialani sopi sen sijaan ihan nappiin, joten lankojen päättelyä vaille ovat nyt ensimmäiset S-koon hahtuvavillahousut, ja loppusuoralla toiset, joihin laskeskelin silmukkamääriä ja senttimetrejä uusiksi tavoitellen XS- eli newborn-kokoa. Eikä se hahtuvakaan enää niin herkästi katkea. :)

Ainut mutta on se, jos lapsukainen periikin ukkinsa herkän ihon, eikä siedäkään normaalia villaa ihan ihoa vasten... Jää nähtäväksi. Varastossa on kyllä Zitron Loftiakin, joka on ainakin itselleni toiminut hyvin pipon lankana.

Miehen suusta

Käydessämme lähikaupungissa ilmaantui yllättäen asiaa myös rautakauppaan. Tarvittavat tavarat noutovarastosta haettuamme, huokaili mies poispäin suunnatessamme sen kaiken kivan/mielenkiintoisen perään, mitä siellä olisikaan ollut... "Että vähän sama tilanne kuin sinulla lankakaupassa." :D Erittäin osuva huomio. Vaatekaupoissa eteen tulee myös ikäviä hetkiä, kun esim. sovitettavat housut kinnaavat jo puolivälissä reittä, mutta lankakaupoissa on aina kivaa, vaikkei mitään ostaisikaan. :)

Kesällä keinussa kerran...

Jälleen kerran päivitystahti on ollut olematon töissä ollessani. Tämä viikko on taas lomaa, mutta palaillaan nyt hetkeksi edelliseen lomaani, eli aikaan ennen juhannusta.

Loman kunniaksi piti päästä käymään jossakin Pohjois-Savon ulkopuolella. Toinen siskotytöistä asuu nykyään Helsingissä, joten sinne siis. Jo perinteisiksi käyntikohteiksi ovat pääkaupungissa muodostuneet Hobboks ja Menita. Siskon avustuksella kävin myös Oulunkylässä Lankamaailma Nordiassa, joka oli ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Ensin kiersimme liikkeen ympäri ihan vain lankoja hiplaten ja ihastellen. Sitten toisella kierroksella keräsin koriin harkiten muutamia löytöjä. :D
Tähän mennessä haastetta on ollut riittämiin toisten kehittämiä ohjeita noudattaessa. Ehkäpä kuitenkin joskus, näitä kirjoja hyödyntäen, kehittäisin jotain ihan itse...

Pehmoisemmat hankinnat, vasemmalta oikealle: Austermann Step Classic Menitasta, Gjestal Knopp (konepestävää merinovillaa), Viking of Norway:n maitokuituinen lanka, sekä Svarta Fåretin Sara. Jälkimmäiset kolme olivat kaikki Lankamaailma Nordiasta, viimeinen kaupantekiäinen. Lisäksi ostin Helsingistä myös muutamia keriä puuvillalankaa, mutta ne saavat luvan päästä esille osana peittoa. Knoppit ja maitolanka tuli ostettua tarkoituksena tehdä jotakin syksyn tulokkaallemme...

Poseeraustaustana toimiva keinu ansaitsee myös tulla esitellyksi. Miehen kummilla on ollut tapana tehdä avioituville kummilapsilleen, joko puutarhakeinu tai -kalusteet. Me päädyimme keinuun, ja olemme olleet valintaamme ehdottoman tyytyväisiä. Hieno häälahja. :)

KIP-tunnelmissa

Osanottajia Iisalmen KIP-päivään oli yhteensä neljä kappaletta, mikä on tiedotuksen määrä huomioiden oikein positiivinen lopputulos. Aurinko ei hellinyt, mutta toisaalta sadekaan ei ollut kiusana. Sen verran koleaa kuitenkin oli, että kankku meinasi Kalapojan luona viilentyä hieman liikaa.

Usea ohikulkija kommentoi jollakin tavoin käsitöitämme, esim. valitellen sitä, ettei neulominen kuulu omiin taitoihin. Juttusilla kävi myös Eläkeliiton Iisalmen yhdistyksen puheenjohtaja Raija Haahtela, joka kertoi, että pyrkimystä neuletapaamisten pitämiseen on ollut Iisalmessa jo muutama vuosi sitten, mutta toiminta ei tuolloin ottanut ns. tulta alleen. Toivottavasti nyt olisi toisin. Pohdintaan vielä jäi, mikä olisi syksyllä paras paikka kokoontua.

Kiitokset mukavasta seurasta Eilalle, Kikille ja riitulle. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla maanantain Iisalmen sanomia... ;)